BLOGI: Hyvä johtajuus ei ole esimiesasemalla patsastelua

Johtajuutta kohtaan on valtavasti odotuksia. Haluan itsekin olla esimiehenä kivenkova osaaja, sulava keskustelija, esimerkillinen puurtaja ja ihminen, joka ei koskaan väsy, kiukuttele eikä ainakaan luovuta. On helppo kuvitella, että jos maailma olisi täynnä näitä epäinhimillisiä ominaisuuksia täyteen tupattuja huippuesimiehiä, ei työpaikoilla olisi koskaan ristiriitoja, motivaatio-ongelmia tai muita inhimillisiä haasteita. Kuitenkin tähän miinaan aikanani astuneena tiedän, että odotukseni ovat kohtuuttomia. Totta kai on ihan hyödyllistä, että esimiehenä myös osaan jotain, ja olen esimerkiksi helposti lähestyttävä, luotettava ja tasapuolinen. Virheetön ei silti tarvitse minunkaan olla.

On kuitenkin yksi ratkaiseva seikka, jolla johtajuuden laatua voidaan mielestäni mitata. Se on esimiehen arvostava asennoituminen työntekijöihinsä. Hyvä esimies arvostaa työntekijöitään joka tilanteessa siitäkin huolimatta, etteivät he ole joka hetki parhaimmillaan: kuten ei esimies itsekään. Oman esimiestaipaleeni iso oivallus onkin ollut, että työntekijät eivät kaipaa täydellistä pomoa. He haluavat tavallisen ihmisen, joka haluaa yrittää parhaansa. Tämä realiteetti on aika kaukana hienosta johtajasta, joka kertoo pelkkiä oikeita vastauksia eikä epäonnistu ikinä.  

Työntekijöiden arvostaminen on merkityksellistä myös siksi, että se on kokemukseni mukaan ainut reitti saada arvostusta myös itselleen. Arvostava esimies ei pelkästään puhu työntekijöistään kunnioittavasti vaan hän myös ajattelee niin. On turhaa yrittää näytellä arvostavansa, jos sisimmässään haluaisi laittaa työntekijät vaihtoon heti tilaisuuden tullen.

 Arvostavan johtamisen edellytys on kuitenkin se, että esimiehenä uskaltaa muiden ihmisten ja työympäristön tarkkailun lisäksi tutkiskella välillä myös itseään ja omaa toimintaansa suurennuslasilla. Tällöin voi ihohuokosten lisäksi näkyä jotain arvokkaampaa: liuta vahvuuksia, mutta myös asioita, joihin johtamisessa kompastuu yhä uudelleen. Vaikka niitä havainnoidessa tekisikin joskus mieli paeta häpeissään piiloon tai vähintään vaihtaa alaa, ei auta kuin myöntää viallisuutensa ja palata perusasioihin. Itse pyrin tekemään sen palaamalla takaisin työntekijöideni luokse silloinkin, kun en välttämättä ehtisi. Paljon tärkeää jää kuulematta, jos ei ensin pysähdy ja ole itse hiljaa.

Huomionarvoista onkin, että näennäisestä vallastani ja asemastani huolimatta en esimiehenä ole sen parempi tai korvaamattomampi kuin kukaan muukaan työyhteisön jäsen. Esimiestä tarvitaan, jotta työn organisointi on sujuvaa ja tasapuolista, työntekijät saavat tukea ja kaikki tietävät, kuka viime kädessä asioista vastaa.

Esimies, joka uskaltaa olla työntekijöidensä kanssa ihmisinä samalla viivalla, ei tarvitse asemaansa egonsa pönkittämiseen. Tällainen esimies uskaltaa olla muiden silmissä sekä osaava että epäkelpo. Ja voikin käydä niin, että kyseinen esimies saa työntekijöiltään kunnioituksen ja aseman, josta kaikkitietävällä ja ylenkatsovalla johtamisella voi vain haaveilla.  

Outi Kanerva

Outi Kanerva on Esperi Hoitokoti Rantaniemen yksikönpäällikkö. Hän on työskennellyt 10 vuotta Rantaniemen esimiehenä. Rantaniemi tarjoaa monipuolisia asumispalveluita 16 kehitysvammaiselle/vammaiselle asukkaalle Reisjärvellä Pohjois-Pohjanmaalla. Kirjoitus julkaistaan osana Esperin blogisarjaa.