Vuonna 2019 koimme valtakunnallisen hoivakriisin, joka paljasti vakavia puutteita ikääntyneiden hoivassa. Tämä johti siihen, että henkilöstön vähimmäismitoitusta korotettiin, ja 0,7 mitoitusta pidettiin tarpeellisena askelena kohti laadukkaampaa hoitoa. Nämä muutokset eivät tulleet helposti, vaan niiden taustalla oli laajaa poliittista keskustelua ja merkittäviä taloudellisia panostuksia.
Nykyinen hallitus on kuitenkin päätynyt jäädyttämään vähimmäismitoituksen 0,65 tasolle, ja lisäksi suunnitellaan sen laskemista 0,60 vuoden 2025 alusta. Kenen etu on, että yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista ei saada aikaan yhteistä näkemystä eri hallituskokoonpanojen välillä?
Hoitohenkilöstön saatavuus on parantunut juuri sen ansiosta, että mitoitusta nostettiin – se mahdollisti riittävän hoivan ja paransi hoidon laatua. Vähimmäismitoituksen laskeminen tarkoittaa käytännössä vähemmän hoitajia ja vähemmän aikaa asukkaille. On harhaanjohtavaa väittää, ettei tällä olisi negatiivisia vaikutuksia hoivaan.
Vuosien aikana alalle on tehty merkittäviä investointeja. Esimerkiksi Esperi on sijoittanut yli 4 miljoonaa euroa saavuttaakseen nykyisen henkilöstötason ja vastaavia investointeja ovat tehneet muutkin alan toimijat. Jos mitoitusta nyt lasketaan, tarkoittaa se käytännössä, että nämä investoinnit olivat turhia. Mitä tapahtuu, jos seuraava hallitus taas päättää nostaa mitoitusta? Kuka vastaa siitä, että alalle jälleen hankitaan lisää työvoimaa?
Vähimmäismitoituksen laskun kanssa toteutetaan samanaikaisesti rakenteellisia muutoksia, kuten kaikkein raskashoitoisimpien laitoshoitopaikkojen sulkeminen ja siirtyminen yhteisölliseen asumiseen. Tämä tarkoittaa, että ympärivuorokautisen hoivan piiriin jää yhä vaativampi asiakasryhmä, mutta samaan aikaan vähimmäismitoitusta lasketaan. Näiden tavoitteiden välillä on selvä ristiriita: kuinka voidaan varmistaa riittävä hoito, jos samalla vähennetään hoitajia?
Esperi ja SuPer ehdottavat, että vähimmäismitoituksen alentamisesta luovutaan kokonaan. Tämä mahdollistaisi laadukkaiden hoivapalveluiden tarjoamisen iäkkäille ja samalla varmistaisi hoitajille turvallisen ja mielekkään työympäristön. Hallituksen päätöksenteon on oltava johdonmukaista ja pitkäjänteistä – ei epäröivää soutamista ja huopaamista, joka vaarantaa sekä hoidon laadun, yritysten investointihalukkuuden epävakaassa toimintaympäristössä ja romuttaa yhteiskunnan luottamuksen päättäjiin.
Iäkkäiden hoivapalvelut ovat yksi keskeisistä yhteiskunnan tukipilareista, ja kansalaisten näkökulmasta niihin tehdyt panostukset ovat ensisijaisia. Hoivapalvelut eivät ole paikka säästää, vaan ne ovat sijoitus yhteiskunnan kaikkein haavoittuvimpien ihmisten hyvinvointiin.
Arne Köhler
liiketoimintajohtaja, ikäihmisten palvelut
Esperi Care
Päivi Inberg
puheenjohtaja
SuPer ry
