Monimuotoisen työyhteisön rakentaminen on jatkuvaa oppimista ja yhteistyötä. Esperillä vuodesta 2016 lähtien työskennellyt yksikönjohtaja Kirsi Rusila jakaa kokemuksiaan ja näkemyksiään monimuotoisuuden tärkeydestä ja sen tuomista hyödyistä Siuntion Hoivakoti Sigridiin.
Hoivakoti Sigridin tiimissä yhdistyvät yli 10 eri kansalaisuutta – ja tämä nähdään vain rikkautena.
”Vaikka tällä hetkellä henkilöstön resurssitilanne on meillä hyvä, niin ei ole kuitenkaan aina ollut. Koko sosiaali- ja terveysalalla henkilöstön saatavuudessa on ollut haastetta ympäri Suomen. Ulkomaalaisen työvoiman palkkaaminen on näin ollen ehdotonta – emmehän me halua tehdä töitä vajaalla miehityksellä.”
”Meille ei ole väliä mistä päin kukakin on kotoisin, vaan persoona ja ammattitaito ovat asioita, jotka ratkaisevat”, yksikönjohtaja Kirsi Rusila sanoo.
Ulkomaalaisten työntekijöiden integrointi
Sigridissä jokaisella uudella työntekijällä on nimetty oma ohjaaja, jonka kanssa töitä tehdään yhdessä työparina. Kodissa pidetään huoli siitä, ettei kukaan jää yksin.
”Suurin osa ulkomaalaisista hoitajista ovat koulutukseltaan sairaanhoitajia ja he pätevöityvät Suomessa lähihoitajiksi oppisopimuksella. Haluamme kuitenkin painottaa uusille hoitajillemme, että he saavat tuoda omaa osaamistaan esille, sillä en halua, että heidän tietotaitonsa valuu hukkaan. Monella on esimerkiksi ollut kattavasti osaamista haavanhoidon osalta”, Kirsi jatkaa.
Kirjalliset ohjeet ja käytännön apu
”Olen huomannut, että mitä enemmän meillä on kirjallisesti erilaisia ohjeita, sen paremmin työntekijämme pääsevät kiinni toimintatapoihimme. Asiakirjat voi kätevästi kääntää omalle kielelle, joka helpottaa niiden ymmärtämistä.”
”Olemme myös toimineet kaiken näköisenä apuna – muuttokuormasta lähtien. On ihanaa nähdä, kuinka työntekijät auttavat toinen toisiaan esimerkiksi palveluiden etsimisessä tai erilaisten lomakkeiden täyttämisessä. Uskon, että ulkomaalaistaustaiset työntekijämme ovat arvostaneet juuri näitä asioita. En itse nimittäin henkilökohtaisesti usko, että mitkään hienot ”Tervetuloa-paketit” ovat niitä, jotka saavat työntekijät pysymään talossa, vaan nimenomaan työyhteisön voima on avainasemassa”, Kirsi toteaa.
”Yksi merkki onnistumisestamme on se, että oppisopimusopiskelijoista suurin osa on jäämässä meille töihin valmistumisen jälkeen. Selkeästi he ovat viihtyneet meillä.”
Monimuotoisuuden hyödyt
Kirsi näkee monimuotoisen työyhteisön vain pelkkänä plussana.
”Mielestäni on hienoa, että tiimissämme on eri ikäisiä, eri sukupuolisia, eri ammattitasoisia ja eri taustoista olevia henkilöitä. Kun on tarpeeksi erilaisia ihmisiä, saadaan eri lailla perspektiiviä asioihin – kyseenalaistetaan asioita, miksi asiat tehdään tietyllä tavalla ja kehitetään sen pohjalta toimintaamme.”
Yhteishengen ylläpito
”Panostamme kaikkien huomiointiin – olemme juhlistaneet henkilökunnan valmistujaisia, merkkipäiviä ja muita ilon aiheita. Siitä tulee kaikille hyvä mieli, kun voimme yhdessä istua alas kakkukahveille, jutella muusta kuin työasioista ja iloita onnistumisista – niin pienistä kuin suuristakin”, tiimivastaava-sairaanhoitaja Heli Andersin hymyilee.
”Henkilökuntamme ideoi itseasiassa yhteisen tyhy-päivämme ja päätimme lähteä työntekijämme mökille viettämää yhteistä päivää. Suuntaamme paikalle taksiveneellä, ja mökillä tarkoituksenamme on grillata. On hienoa, että maahanmuuttajataustaisista hoitajistamme on jokainen ilmoittautunut mukaan tyhy-päivään – pääsemme varmasti päivän aikana tuomaan tutuksi heille suomalaisen ruokakulttuurin, sillä kokkaamme perinteisiä suomalaisia herkkuja”, Kirsi kertoo.
Haasteet ja niiden ratkaisut
”Suomen kielen oppiminen on haastavaa ja se vie aikaa. Muistisairaat ovat onneksi hyvin pieniin asioihin tyytyväisiä – heille sanojen sijaan tärkeämpää on ystävällisyys, hymyily ja aito läsnäolo”, Kirsi hymyilee.
”Kyllä hoitajat tulevat aina kysymään apua, jos eivät ymmärrä jotain mitä asukas sanoo. Muistisairailla toki sanavarasto on melko suppea eli ulkomaalaiset hoitajamme pääsevät melko hyvin kärryille asukkaiden puheesta. Lisähaastetta tuo se, että muutamat asukkaistamme puhuvat ruotsia äidinkielenään, mutta hienosti ruotsin kielikin taittuu jo monella, vaikka eivät ole sitä aikaisemmin opiskelleet”, Kirsi jatkaa.
”On tärkeää kuitenkin muistaa, ettemme voi vaatia liikaa liian nopeasti – ihan samalla tavoin kuin keneltä tahansa uudelta työntekijältä. Oli oma äidinkieli suomi tai ei, niin uuteen työhön sopeutuminen vie aikaa. Tärkeintä on olla maltillinen ja tukea toisia.”
”Mieleeni tulee oikeastaan vain yksi asukas, jolla oli vahvat ennakkoluulot ulkomaalaisia hoitajia kohtaan. Loppupelissä ennakkoluulot murtuivat pian ja hän ystävystyi hoitajan kanssa, joka oli asukkaalle niin lämmin ja huomaavainen”, Heli kertoo.
”Pariin otteeseen olemme joutuneet puuttumaan tilanteisiin, jossa asukkaiden läheiset ovat toimineet epäasiallisesti hoitajiamme kohtaan. Onneksi ne ovat selvinneet puhumalla, mutta olemme myös herkästi olleet yhteydessä työterveyshuoltoon ja tarjonneet sitä kautta hoitajillemme lisätukea ja keskusteluapua. Tärkeintä on, että asioihin puututaan ja ne käsitellään”, Kirsi toteaa.
Vinkit monimuotoisen työyhteisön kehittämiseen
Kirsi muistuttaa, että tärkeintä on suhtautua jokaiseen yksilönä. Toinen voi oppia kielen nopeasti ja toisella kestää pidempään.
”Kannattaa myös miettiä, miltä itsestä tuntuisi, jos muuttaisi uuteen maahan, jonka kieltä ei ymmärrä. Vaikka oma ammattitaito olisi kuinka hyvä, niin varmasti jokainen meistä tiedostaa sen, että toisten tuella on iso merkitys sopeutumisen ja kielen oppimisen suhteen”, Heli komppaa.
”Tuo on ihan totta! Osaan hiukan samaistua ulkomaalaistaustaisiin työntekijöihimme, sillä kun itse muutin toiselta paikkakunnalta Siuntioon, en hallinnut ruotsin kieltä. Ja kun uudessa työpaikassa puhuttiin pääosin vain ruotsia, niin muistan kuinka poikki olin aina työpäivien jälkeen”, Kirsi sanoo.
”Kyllä se on jokaiselle rankkaa, jos joudut käyttämään koko aika kapasiteettia siihen, että ensin mietit mitä toinen sinulle sanoo, käännät päässäsi lauseen, mietit mitä hänelle vastaat ja sanot sen jollain muulla kuin äidinkielelläsi”, Kirsi jatkaa.
”Me yritämme painottaa sitä, että maltamme puhua tarpeeksi hitaasti, jotta jokainen ymmärtää. Helposti suomea puhuu niin nopealla tempolla, että pitää ihan itseä muistuttaa, että maltti on valttia!”, Kirsi hymyilee.
