Lähihoitaja Kaija-Riitta on perustanut unelmatyöpaikkansa Esperillä kahdesti – “Pääsin suunnittelemaan hoivakodin toimintaa alusta alkaen”

“Minua ei ole koskaan kiinnostanut työskennellä vakiintuneessa hoivakodissa, jossa kaikki toimintatavat on jo lyöty lukkoon”, Kaija-Riitta pohtii. Sen sijaan hänen suuri intohimonsa on rakentaa uusia hyvän hengen työpaikkoja, joissa hoitajilla on reilusti tilaa kehittää hoitotyötään itse.

Ensimmäistä kertaa Kaija-Riitta pääsi käynnistämään uuden hoivakodin toimintaa ensi metreiltä asti, kun Esperi rakennutti ikäihmisille hoivakoti Brahen Turun Länsikeskukseen vuonna 2015. Silloin Kaija-Riitta aloitti uudessa yksikössä heti ensimmäisten hoitajien joukossa. Hän käynnisti ympärivuorokautisen hoivan ja huolenpidon Brahen ikäihmisille sekä muistisairaille asukkaille yhteisvoimin muiden hoitajien kanssa.

“Sen parempaa ei olekaan, kuin päästä itse rakentamaan uutta työpaikkaa huippuporukalla”, hän sanoo.

Brahe tuntui Kaija-Riitasta työpaikkana unelmien täyttymykseltä. Vain yksi harmillinen puute Brahessa oli: Se sijaitsi kaukana sukulaisista ja ystävistä, jotka olivat aikoinaan jääneet kotiseudulle Lahteen.

Lue myös: Millaisia etenemismahdollisuuksia lähihoitajalle on olemassa? >>

“Halusin kokea uuden yksikön rakentamisen vielä kerran työurallani”

Muuttoajatuksen kypsyessä Kaija-Riitta ryhtyi etsimään Lahden seudulta mahdollisuutta päästä mukaan käynnistämään uuden hoivakodin toimintaa. Sopivaa tilaisuutta ei yrityksistä huolimatta löytynyt, joten lopulta hän päätyi Lahteen töihin lähihoitajaksi erääseen yksityiseen palvelutaloon.

Uudessa työpaikassaan Kaija-Riitta sai hyödyntää kehittämisen innostustaan perushoitotyön ohessa esimerkiksi ideoimalla ja uudistamalla palvelutalon varasto- ja työtiloja. Aina silloin tällöin ajatuksiin hiipi silti toive: “Halusin kokea kokonaisen uuden yksikön rakentamisen vielä kerran työurallani. Unelmoin, että Lahteen rakennettaisiin samanlainen paikka kuin Turun Brahe”, Kaija-Riitta muistelee.

Eräänä syksyisenä aamuna töihin ajaessaan Kaija-Riitta äkkäsi tien sivussa työmaakyltin: “Tähän rakentuu Esperin Saga-palvelutalo Salpalinna”. Siinä olisi hänen tilaisuutensa päästä rakentamaan vielä kerran iloista ja rentoa unelmatyöpaikkaa itselle sekä muille hoitajille. Myös Sagan toimintamalli kuulosti upealta – kyseessä oli hyväkuntoisten ikäihmisten räätälöity kotipalvelu, joka toimii yhden talon sisällä.

”Koin, että Margit haki juuri minun tyylistäni kehittäjäihmistä.”

“Minulle tuli heti vahva tunne, että tuonne haluan töihin”, Kaija-Riitta kertoo.

Hän jätti työhakemuksensa heti, kun Salpalinnan tehtävät tulivat hakuun. Jo haastattelupöydässä Kaija-Riitta havaitsi, että hänelle ja yksikönpäällikölle Margit Vennolle syntyi oitis sydämellinen keskusteluyhteys.

“Koin, että Margit haki juuri minun tyylistäni kehittäjäihmistä ja arvosti oma-aloitteisuuttani”, Kaija-Riitta sanoo. Tunne osui oikeaan: Margit palkkasi Kaija-Riitan lähihoitajaksi Salpalinnaan heti, kun uusi palvelutalo avautui lokakuussa 2020.

Uudessa palvelutalossa hoitajien kehitysideoille on aina tilaa

Nykyisin Kaija-Riitta vastaa Salpalinnassa noin kuudenkymmenen asukkaan hyvinvoinnista ja yksilöllisistä tarpeista tiiminsä kanssa, johon kuuluu kolme lähihoitajaa, sairaanhoitaja, fysioterapeutti, siistijöitä ja keittiöhenkilökuntaa. Perushoitotyönsä ohella Kaija-Riitan näkee usein kulkevan Salpalinnassa kamera kaulassaan ja välittävän asukkaiden kuulumisia omaisille yhdessä vapaa-ajan ohjaajan kanssa.

”Vastasin, että täältä en vaihda pois enää ikinä. Tämä on minun paikkani, jossa haluan työskennellä urani loppuun saakka.”

“Hoitajan näkökulmasta Salpalinna on aivan huippu työpaikka. Margit on antanut meille hoitajille vapaat kädet hoitotyön kehittämiseen ja kehunut meitä itseohjautuvuudesta”, Kaija-Riitta sanoo.

Nyt ensimmäisen toimintavuoden aikana Kaija-Riitta on päässyt kehittämään työkavereidensa kanssa  esimerkiksi perehdytysmateriaalia, tiimi- ja lääkehoitosuunnitelmia, asiakaskäyntien ajoituksia ja uuden talon toimintatapoja kutakin asukasta huomioiden. Hoitajien kehittämisideoille ja omalle kädenjäljelle on tulevaisuudessakin tilaa, kun Salpalinnaan muuttaa hiljalleen lisää asukkaita.

“Muutama päivä sitten sain edellisestä työpaikastani tekstiviestillä kysymyksen, palaisinko sinne takaisin töihin. Vastasin, että täältä en vaihda pois enää ikinä. Tämä on minun paikkani, jossa haluan työskennellä urani loppuun saakka”, Kaija-Riitta hymyilee.

Lue myös, kuinka hoitajien toiveita ja ajatuksia kuunnellaan Esperin Haapahovin hoivakodissa >>