Päivät eivät aina etene suunnitelman mukaan, edes hoivakodissa

"Minä tykkään sinusta."

Aune tarttuu hoitaja Maija Lipposta kädestä aamupalalla.

"Niin minäkin sinusta", Maija naurahtaa.

Esperin Ainolan hoivakodissa on aamupalat nautittu ja asukkaat ovat jääneet yhteiseen tilaan seurustelemaan. Osa lukee päivän lehtiä.

”Tämä Marjatta on minun paras ystävä. Löysin hänet Elämää juoksuhaudoissa -laulun puolivälissä”, Liisa Kojo nauraa ja osoittaa vieressä istuvaa hymyilevää naista. Naisille laulu oli molemmille mieluinen ja siitä se ystävyys sitten lähti. Pianon ääreltä.

Ainolan hoivakodin asukkaat ovat aktiivisia. Laulu raikaa ja musiikki soi kodissa usein. Välillä pistetään jalalla koreaksi, vaikka sitten hoitajan avustuksella, jos omat jalat eivät kanna.

Liisa on viihtynyt Ainolan uudessa kodissa hyvin. Uusi paras ystävä ja miellyttävät hoitajat saavat kiitosta. ”Välillä nämä hoitajat lukevat ajatuksenikin. Ei tarvitse ääneen sanoa, kun jo tietävät.”

Muutolle on annettava aikaa

Ainolan hoivakoti on toiminut Oulussa vuoden päivät. Koti aukaisi ovensa samoina päivinä, kun koronan aiheuttamat poikkeusolot alkoivat Suomessa.

Hoivakodin johtaja Maiju Tuisku muistelee, että avajaisviikkoina asukkaiden huoneita sisustettiin omaisten kanssa whatsapin välityksellä. Jokaisen asukkaan huoneesta tehtiin heidän oman näköisensä.

”Pyrimme saamaan huoneeseen tuttuja tavaroita ja jopa tuoksuja. Mitä enemmän aikaa annetaan muutolle, sen paremmin asukas sopeutuu uuteen yhteisöön”, Maiju toteaa.

Ainolassa on oma keittiö, joka tekee kotiin ruuan. ”Jos asukas toteaa keittäjälle, että silliä tekisi mieli, sitä on huomenna pöydässä”, Maiju naurahtaa.

Keittiöstä kantautuukin herkullinen kinkkukiusauksen tuoksu. Ruokaan halutaan panostaa, sillä iän myötä ruokahalu heikkenee.

Asukkaiden näköistä arkea

Ainolassa hoitajilla on aikaa asukkaille, vaikka hoitajamäärä ei ole tavanomaista isompi. ”Olemme organisoineet päivän siten, että sen mahdollistaa eri asioita.” Maiju kertoo, että Ainolan tapa toimia on myös toisinaan spontaani. Vaikka päivät ovat rytmitettyjä, annetaan asukkaiden mieliteoille sijaa niin hyvin kuin pystytään. Jos asukas tykkää nukkua aamulla, annetaan hänen levätä. Jos alkaa ex-tempore tekemään mieli grillausta, käydään hakemassa kaupasta makkarat ja grillataan pihalla.

”Eihän oma henkilökohtainen arkemmekaan ole aina niin ennalta suunniteltua. Pyrimme olemaan joustavia ja tekemään arjesta asukkaan näköistä”, Maiju toteaa.

Spontaaniuden vastapainona on vuosisuunnitelma ja tietty päivästruktuuri. Kalenterivuoden pyhät ja merkkipäivät rytmittävät vuotta. Viikoittain tehdään viikko-ohjelma, jossa on erilaisia aktiviteetteja.

Asukkaiden toiveita kuunnellaan arjessa ja kerran kuussa pidetään yhteisökokouksia, jossa suunnitellaan esimerkiksi juhlia ja tuodaan ruokalistaan lempiherkkuja. Juhlissa yhdistyvät vanhat perinteet nykyajalla maustettuna. Auringon säteet valaisevat Ainolan sisätilaa. Käytävällä vilahtaa Ainolassa kerran viikossa käyvä Oulun kaupungin lääkäri ja SOL:n siivooja. Vaikka he eivät ole Esperin omilla palkkalistoilla Maiju puhuu heistä ”ominaan”. He ovat talolle nimettyjä resursseja ja tuntevat asukkaat siinä missä omat hoitajatkin. Heidän näkemyksiään ja havaintojaan arvostetaan suuresti.