Yli 30 vuotta sote-alalla – kutsumus ikäihmisten hoivan pariin löytyi vapaaehtoistyön kautta
31.3.2022 viimeinen työpäivä Esperi Hoivakoti Virkun yksikönpäällikkönä Limingassa. Hän siirtyi eläkkeelle työskenneltyään sote-alalla yli 30 vuotta. Anja kertoo, kuinka alkutaival hoiva-alalla on ollut hyvin erilaista kuin tänä päivänä. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut – alalla riittää edelleen töitä.
Anja Korpela on koulutukseltaan sosionomi ja aloitti sosiaalityöntekijän työt päivähoidon puolella heti valmistumisensa jälkeen. Perhepäivähoidon ohjaajan roolissa työskennellessään, hän opiskeli samalla kasvatustieteitä yliopistossa.
Todellisen kutsumuksensa Anja kuitenkin löysi vapaaehtoistyön kautta, jolloin hän pääsi tutustumaan ikäihmisten parissa työskentelyyn. Kiinnostuksen myötä, hän päätti hakea töihin Oulunsalossa sijaitsevaan Hoivakoti Teppolaan, joka tarjoaa ympärivuorokautista hoivaa ikäihmisille ja muistisairaille. Teppola liittyi osaksi Esperi-konsernia vuonna 2008 ja niin Anjan tarina Esperillä alkoi.
Esihenkilötyö avasi uusia mahdollisuuksia
Anjan on toiminut esihenkilötyössä yli 20 vuotta, vaikka alalle lähtiessään hänellä ei ollut kiikarissa yksikönjohtajan rooli. Esperin tarjoama Omnian johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinto sekä alalla karttunut kokemus tarjosivat kuitenkin Anjalle paljon etenemismahdollisuuksia. Esperillä hän pääsi hienosti haastamaan itseään monessa eri roolissa.
“Pääsin käynnistämään Hoivakoti Tervarinteen toiminnan, kun hoivakotia alettiin rakentamaan Kemiin. Kun muutto takaisin Ouluun tuli ajankohtaiseksi, siirryin Hoivakoti Alman yksikönpäälliköksi. Työurani viimeiset 11kk Esperillä toimin Hoivakoti Virkun yksikönpäällikkönä“, Anja kertoo.
Työvoimapula on alan yleinen ongelma tänä päivänä – aina ei kuitenkaan näin ole ollut
“Muistan, kun aloitimme Hoivakoti Tervarinteen toiminnan Kemissä ja lähihoitajan paikkaa haki yli 180 lähihoitajaa. Valitettavasti tänä päivänä tilanne on kääntynyt toiseen suuntaan. Esihenkilöillä menee nykyään kohtuuttomasti aikaa työvuorojen sumplimiseen ja siihen, että lääkeluvallisia on varmasti joka vuorossa“, Anja sanoo.
Ihmisläheinen työ ja auttamisen halu ovat Anjan mukaan kuitenkin edelleen niitä tekijöitä, jotka saivat hänet – ja toivon mukaan tulevaisuudessa monet muutkin hakemaan sote-alalle.
“Tärkeintä olisi muistaa, mitä varten hoiva-ala on olemassa ja miksi tekijöitä alalle tarvitaan – asukkaat ja heidän hyvinvointinsa ovat ykkössyy siihen. Olen iloinen, että löysin meille taloon hyvät työntekijät, jotka tulevat töihin positiivisella asenteella ja omaavat hyvät yhteistyötaidot. Olen aina voinut luottaa heihin ja siihen, että arki sujuu ja asukkaat sekä heidän läheisensä ovat tyytyväisiä. Selkeät pelisäännöt ja yhteiset toimintamallit ovat varmasti tämän kaiken perusta sekä se, että hoivan laadusta ei tingitä.“
Luottamuksen tunne on selkeästi ollut molemminpuolinen, sillä Anjasta on tullut tärkeä tukipilari myös hänen työntekijöilleen.
“Kyllä esihenkilö voi ystävystyä henkilökunnan kanssa, vaikka se ei niin tyypillistä olekaan. Pidän edelleen yhteyttä monien entisten työntekijöiden kanssa ja näen heitä vapaa-ajalla. Olen muun muassa ollut heidän syntymäpäivillä, häissä ja lasten kastetilaisuuksissa kutsuvieraana“, Anja hymyilee.
Kollegoiden ja esihenkilön tuki ovat olleet tärkeässä roolissa
Anja on pitänyt tärkeänä esihenkilö-kollegoilta saatua vertaistukea ja esihenkilön tiivistä läsnäoloa. Tuen tärkeys sai kuitenkin uuden merkityksen, kun Anja joutui jäämään sairauslomalle saatuaan Non-Hodgkin-lymfooman diagnoosin.
“Tuo oli rankka elämänvaihe, mutta onneksi siitä selvisin. Arvostan sitä, että töissä ymmärrettiin tilannettani ja sain tarvitsemaani tukea ja säännöllistä yhteydenottoa kollegoilta, työkavereilta ja esimieheltäni.“
“Kollegat ovat olleet minulle tärkeitä. Perinteeksemme ovat muodostunut yhteiset tapaamiset, joissa aluepäällikkö Santtu Karppisen johdolla käymme läpi yksiköiden talouspuolen, kuulumiset ja haasteet. Etsimme yhdessä ratkaisut asioihin.“
Ensimmäisen eläkepäivän kunniaksi Anjan kollegat olivat suunnitelleet hänelle yllätysjuhlat. Juhlat meinasivat kuitenkin aprillipäivän kunniaksi mennä hiukan sivuraiteille.
“Olin varannut minulle ja miehelleni matkan Rovaniemelle samalle ajankohdalle, mutta onneksi saimme sen siirrettyä, ennen kuin kollegani tulivat nappaamaan minut kohti Nallikarin rantaravintolaa. Illallinen sujui leppoisasti auringon laskua katsellessa, yhdessä menneitä muistellen“, Anja sanoo hymyillen.
Satunnaiset keikkatyöt eivät ole poissuljettu eläkepäivillä
“Saatan jatkossa tehdä keikkavuoroja hoivakodeissa, sillä tuuraajia on välillä vaikeaa saada. Otan toki työvuoroja vastaan vain sen mukaan, mikä itsestä tuntuu sopivalta. Kävin juuri uusimassa lääketenttini ja olen nyt yhtä tenttiä vaille valmis keikkatyöhön“, Anja kertoo.
Anjan aviomies on ahkerasti käynyt Esperin hoivakodeissa musisoimassa. “Tulemme varmasti mieheni kanssa vierailulle hoivakoteihin kitaran kera jatkossakin.“
“Eläkepäivillä aion viettää laatuaikaa 2-vuotiaan lapsenlapsemme kanssa ja jatkaa vapaaehtoistyötä, Martta-järjestön toiminnassa mukanaoloa sekä kutoa rutkasti villapaitoja. Kesät tulee oltua mökillä Simonjoen varrella, luonnossa liikkuen, marjastaen ja kalastaen. Jospa joskus saisi narrattua Simojoesta nousulohen“, Anja suunnittelee.
Pääkuvassa vasemmalta: Aluepäällikkö Santtu Karppinen, Marjaana Sarajärvi (Annabellen & Virkun yksikönjohtaja), Margit Pihlajaniemi (Haapalehdon yksikönpäällikkö), Anja Korpela, Tatu Rusko (Metsokankaan yksikönpäällikkö), Riina Kallio (Oulun Iiriksen yksikönpäällikkö) ja Marjut Ratilainen (Albertin yksikönjohtaja).
Haluatko osaksi Esperin arkea? Katso kaikki avoimet työpaikkamme.
Mediadesk
010 408 7000
media@esperi.fi
