Geronomi Sanna Paakki ja hoiva-avustaja Paula Talvensaari työskentelevät Rovaniemellä Hoivakoti Pahtajalla. Molempien työura alkoi kuitenkin vuosia sitten aivan toisaalla. Mistä kumpuaa Sannan ja Paulan kiinnostus hoiva-alaa kohtaan?
“Olen ensimmäiseltä koulutukseltani automaalari, mutta olen jo pidemmän aikaa tuntenut, että haluaisin työskennellä ikäihmisten parissa. Niinpä päätin hakea ammattikorkeakouluun opiskelemaan geronomiksi. Opiskeluaikana aloin tekemään keikkatyötä hoivakoteihin ja sille tielle sitten jäin. Tämä on se oma juttuni“, Sanna kertoo hymyillen.
“Minä sain ensikosketuksen ikäihmisten parissa työskentelyyn jo 19-vuotiaana, kun työskentelin vuoden ajan hoivakodissa. Sitten kuitenkin otin tuommoisen yli kolmenkymmenen vuoden “sivupolun“ kaupan alalle, kunnes lopulta päädyin hakemaan takaisin hoiva-alalle“, Paula naurahtaa.
“Tulin työvoimatoimiston kautta tänne harjoitteluun viime syksynä ja nyt allekirjoitin vakituisen työsopimuksen“, Paula iloitsee.
“Koen, että oli hyvä hakeutua alaa opiskelemaan vasta näin aikuisiällä. Usein esimerkiksi lähihoitajaksi lähdetään opiskelemaan kauhean nuorena. Silloin ollaan vasta lapsia, kun mennään jo ensimmäiseen harjoitteluun. Kun ei ole ymmärrystä alasta tai vielä riittävästi elämänkokemusta, nuorilla voi helposti tulla ns. “täysi tyrmäys“ alaa kohtaan. Mielestäni olisi hyvä lähteä opiskelemaan sote-alalle vasta 18-vuotiaana, jolloin henkilöllä on lähtökohtaisesti paremmat valmiudet työelämään. Toki olen täälläkin nähnyt monia nuoria, jolla on erinomainen tilannetaju ja tunneäly, joten ei se ihan aina ikääkään katso“, Paula kertoo.
Tiimi tukee – eikä kukaan ole missään muotissa
Sanna ja Paula kertovat viihtyvänsä Pahtajalla hyvän tiimihengen takia. Molemmat kokevat, että asukas on kaiken toiminnan keskiössä ja asukkaiden viihtyvyyteen halutaan panostaa.
“Heti ensimmäisestä päivästä lähtien, aistin avoimuuden ja välittämisen henkilökunnasta. Senpä takia olen täällä saanut erinomaisen perehdytyksen työhöni, koska siihen halutaan selkeästi panostaa. Pidän siitä, kuinka työparia kiitetään päivästä aina työvuoron päätteeksi“, Paula kertoo.
“Kiittämisen lisäksi tervehdimme aina jokaista, kun saavumme töihin ja kysellään toisilta kuulumisia. Ne ovat pieniä asioita, mutta niillä on suuri merkitys“, Sanna jatkaa.
“Pidän siitä, että me emme täällä ole missään muotissa. Saamme olla jokainen juuri sellaisia kuin olemme. Saa sanoa ääneen, jos jokin keljuttaa ja keskustelemme avoimesti epäkohdista“, Sanna sanoo.
Ikäihmisten kanssa ei tule ikinä tylsää
Ikäihmisistä kumpuaa elämänviisaus ja semmoinen aitous, joka säteilee ympäriinsä. Ne ovat syitä, miksi haluan ikäihmisten parissa tehdä töitä“, Sanna hymyilee.
“Pidän työn monipuolisuudesta – kaikki päivät ovat erilaisia. Erityisesti muistisairaat näyttävät aidosti kaikki tunteensa, sekä ilot että surut. Heillä saattaa nousta pinnalle vanhoja tuntemuksia, joita eivät ole osanneet nuorempana edes käsitellä“, Paula kertoo.
“Odotan mielenkiinnolla tulevaa validaatiokoulutusta, jossa opimme lisää muistisairaiden kohtaamisesta. Vaikka henkilökuntamme on ammattilaisia, koulutus tuo varmasti meille kaikille uusia näkökulmia ja työkaluja vuorovaikutukseen asukkaiden kanssa“, Sanna mainitsee.
Kurkkaa miltä Hoivakoti Pahtajan arki näyttää kodin kuulumisista.
Lue myös:
Esperi saa 270 uutta saattohoitovastaavaa
Esperi kouluttaa 2000 hoitajaa validaatioon vuoteen 2025 mennessä
Mediadesk
010 408 7000
media@esperi.fi
Esperi Care Oy
Mannerheimintie 164
PL 11
00301 Helsinki
www.esperi.fi
