Tätä meiltä kysytään päivittäin ja tähän myös joka päivä vastaamme. Tärkeintä on ollut pitää huolta siitä, että henkilöstömme tietää missä mennään, asukkaidemme arki pysyisi hyvänä ja omaiset mukana asukkaiden elämässä tavalla tai toisella. Medialle asioista on kerrottu siinä määrin, mitä koemme voivamme yksityisyydensuoja ja tietosuoja huomioiden kertoa.
Uskon täydestä sydämestäni, että jos pidät huolta henkilöstöstä, he pitävät huolta asiakkaista. Poikkeusoloissa henkilöstön merkitys vain korostuu entisestään. Tässä tilanteessa hoivahenkilöstöltä, heidän esimiehiltään ja johdolta odotetaan paljon – ja saa odottaakin! Jotkut odottavat kuitenkin myös ihmeitä.
Meillä varautuminen aloitettiin ajoissa. Erillinen asiantuntijatyöryhmä seurasi, ennakoi, analysoi ja ohjeisti. On suojattu, testattu, tuettu, ohjattu ja yritetty huolehtia turvallisuudesta sekä psykososiaalisesta kuormituksesta. Silti, kaikesta huolimatta, myös meidän henkilöstöllämme ja asukkaillamme on todettu yksittäisiä koronatartuntoja. Se tuntuu meistä pahalta ja kauhealta heistä, joita se omakohtaisesti koskettaa. Tässä kohtaa tunteita tulee laidasta laitaan ja ne tunteet meidän täytyy kohdata ymmärtäen ja herkkyydellä.
Sitten ovat ne tunteet, joita kohtaamme lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Pelko, suru ja kiukkukin kuuluvat tunneskaalaamme, psykologina ja myös omista läheisistäni, henkilöstöstämme ja asukkaistamme huolta kantavana ihmisenä tämän hyvin ymmärrän. Silti, tässä tilanteessa, kun kaikki haluavat varjella itseään, toisiaan ja asiakkaitaan, toivon empatiaa ja kysymysten rauhallista esittämistä. Pohdinkin, uskooko meistä oikeasti joku, että jollakulla hoiva-alalla toimivalla on vahingoittamisen tarkoitus? Itse en tähän usko vaan näen ympärilläni aivan muuta.
Eilisessä Helsingin Sanomissa (28.4.) oli viiden geriatrian professorin mielipidekirjoitus hoivakotien tartuntojen ehkäisyn vaikeudesta ja kolikon kääntöpuolesta. Kirjoitus oli rakentava ja toivottavasti alan ulkopuolisille myös silmiä avaava. Onko ihme, että Suomessa on hoivakotikuolemia, kun niitä on muissakin mielestämme korkean hygienia- ja tietotason maissa? Ei ole, valitettavasti. Tartunnat ja kuolemat eivät kerro siitä, etteikö ohjeistuksia ole tai niitä ei noudata tai etteikö jokainen omalta osaltaan pyri tekemään parhaansa. Hoitajat tekevät parhaansa. Tukipalveluissa ja johdossa tuetaan hoivahenkilöstöä varmistamalla onnistumisen edellytyksiä ja kehittämällä toimintaa kaikilta sen vaatimilta osilta tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Johto vastaa aina lopputuloksesta, ei hoivahenkilöstö.
Tässä tilanteessa toivon kaikilta suomalaisilta tukea hoivahenkilöstölle. Se tuki näkyy parhaiten konkreettisina tekoina sekä ymmärtävinä, kiittävinä ja kannustavina viesteinä. Omasta puolestani haluan tänäänkin ilmaista kiitokseni siitä ammattitaitoisesta ja sitoutuneesta työstä, jota henkilöstömme tekee jokaisessa yksikössämme. Tässä poikkeuksellisessa ja epävarmassa tilanteessa olemme yhdessä selviytyneet. Teen kaikkeni, että henkilöstöllämme on paras mahdollinen tuki käytössään joka päivä. Lämmin kiitos aivan jokaiselle!
Entä sitten ne meidän tavoitteemme ja toimenpiteemme? Tavoitteemme ovat edelleen samat kuin pandemian alkaessa: ensisijaisesti ehkäistä taudin pääsy koteihimme, katkaista välittömästi taudin leviäminen mahdollisessa tartuntatilanteessa sekä ennen kaikkea varmistaa parhaamme mukaan kodeissamme työskentelevän henkilöstömme ja kotiemme asukkaiden turvallisuus.
Toimenpiteistämme voitte lukea vaikka tästä viimeisimmästä kirjeestäni henkilöstölle, jonka nyt poikkeuksellisesti julkaisemme. Kokonaiskuvan välittäminen tuhansille työntekijöillemme on haastavaa, palkitsevaa ja ennen kaikkea äärettömän tärkeää. Viestintä ei ole koskaan täydellistä. Henkilöstömme palautteen perusteella uskon meidän kuitenkin olevan oikealla polulla.
Terveisin,
Maria Pajamo
henkilöstö- ja viestintäjohtaja
Esperi-konserni
