Hoivakoti Vanhalinnan ikäihmiset nauttivat kuvataidetuokioista ammattiopettajan ohjauksessa

Seitsemän ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen Katariina palasi viime vuonna Suomeen. Kuvataideopettajana yksityiskouluissa toiminut Katariina kaipasi arkeensa vaihtelua. Lasten kanssa oli ollut mukava tehdä työtä, mutta nyt oli aika jollekin muulle, eri tavalla merkitykselliselle työlle.

”Toiveeni taidettiin kuulla ja löysin paikkani Hoivakoti Vanhalinnasta virikeohjaajana”, Katariina naurahtaa.

Katariinalla hoivakoti on uusi työympäristö, mutta jo reilussa puolessa vuodessa on käynyt selväksi, kuinka kuvataiteille ja muille arjen aktiviteeteille on tilausta. Katariinalle annettiin vapaat kädet luoda omannäköistä tekemistä iäkkäiden arkeen.

Katariina järjestää Vanhalinnan 30 asukkaalle aktiviteetteja kahdesti päivässä. Viikon ohjelmassa on pelipäivää, muistelu- ja tarinatuokioita, taide ja kädentaitohetkiä, kirjallisuus- ja runotuokioita sekä levyraatia. Aamuisin Katariina lukee asukkaiden kanssa päivän uutiset, näin pysytään kiinni ajankohtaisissa asioissa.

”Työni päämäärä on tuottaa iloa”

Vanhalinnan asukkaista osa osallistuu aktiviteetteihin erittäin innokkaasti. Sitten on se osa, joka vetäytyy mieluummin omiin oloihinsa tai ei yksinkertaisesti vain enää jaksa osallistua.

”Haluan tavoittaa myös ne, jotka eivät osallistu yhteisiin aktiviteetteihin”, Katariina kertoo.  Katariina saattaa käydä asukkaan sängyn laidalla juttelemassa, katselemassa valokuvia ja muistelemassa menneitä.

”Koen, että työni päämäärä on tuottaa iloa asukkaillemme, tavalla taikka toisella”, Katariina sanoo.

Katariina vastaa Vanhalinnan asukaskokouksista, joissa kuullaan asukkaiden mielipiteet hoivasta, ruuasta ja aktiviteeteista.  Hän on henkilö, joka pitää huolen, ettei kenenkään syntymäpäivä unohdu ja kakut ilmestyvät pöytään merkkipäivän kunniaksi. Katariina myös järjestää kotiin esiintyjiä, toki pandemian asettamissa raameissa.

Tänään Vanhalinnassa on taidetuokio, johon asukkaat Leena ja Jarmo osallistuvat aina mielellään. Molempien huoneiden seinää koristavatkin upeat maalaukset kuluneelta puolelta vuodelta.

”Tuosta en tykkää, otetaan se pois”, Leena osoittaa keskimmäistä maalausta. ”Siinä on aurinko pilven päällä ja eihän se nyt niin voi olla”, Leena harmittelee itsekriittisenä.

Leena muistelee viimeksi harrastaneensa maalausta kouluiässä. ”Tässä ollaan nyt tavallaan toisessa koulussa”, Leena nauraa, ja kehuu Katariinan opetusta.  Leena ja Jarmo kuuntelevat tarkkaavaisena Katariinan maalausvinkkejä ja tekniikoita. Tänään luodaan talvinen metsämaisema – ja taivaan valaisevat upeat revontulet.

Molemmat nauttivat maalaamisesta. ”Mutta kyllä se lopputulos myös hieman ratkaisee, kuinka paljon”, Leena naurahtaa.