Hyvinvointialueiden säästötoimenpiteet ovat johtaneet epätoivoisiin ja lyhytnäköisiin päätöksiin, jotka heikentävät haavoittuvassa asemassa olevien kansalaisten palveluita. Oikeusasiamies on jo usealla hyvinvointialueella todennut, että toiminta ei täytä sille asetettuja laillisia velvoitteita, kirjoittaa Esperin myynti- ja markkinointijohtaja Jani Nurisalo blogissaan.
Ikääntyneet, mielenterveyskuntoutujat ja monet muut tarvitsevat tukea, mutta säästöjen nimissä he jäävät ilman palveluita. Vaikka lyhyellä aikavälillä kustannuksia saattaa näennäisesti karsiutua, todellisuudessa ne siirtyvät muualle, esimerkiksi erikoissairaanhoitoon, päivystykseen tai kriisipalveluihin, joissa hoito on jo valmiiksi kallista. Tämä aiheuttaa sekä inhimillistä kärsimystä että julkisen talouden kannalta kestämättömiä ratkaisuja.
Hyvinvointiala Halin selvityksen mukaan hyvinvointialueiden oman palvelutuotannon kustannukset ovat keskimäärin yli 20 % kalliimmat kuin yksityiseltä ostetut palvelut. Tästä huolimatta hyvinvointialueet pyrkivät lisäämään omaa tuotantoaan, mikä vaikuttaa ristiriitaiselta säästötavoitteiden kannalta. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastojen mukaan palveluiden saatavuus on heikentynyt, vaikka tarve on kasvanut. Tämä tarkoittaa, että säästötoimenpiteet eivät ainoastaan nosta kustannuksia pitkällä aikavälillä, vaan myös vaarantavat palveluiden saatavuuden.
Halin selvitys nostaa esiin huolen siitä, kuinka hyvinvointialueet sijoittavat asukkaita: vuonna 2024 peräti 2 500 ikäihmistä jonotti hoivapaikkaa. Ihmisillä vallitsee todellinen hätä. He, jotka tarvitsevat hoitoa ja tukea, eivät pääse tarjolla oleviin palveluihin, vaikka niiden kapasiteetti riittäisi. Kyse ei ole siis siitä, etteikö paikkoja olisi tarjolla, vaan paikkoja ei myönnetä ostopalveluihin säästösyistä. Toisaalta kyse voi olla myös päättäjien arvovalinnasta: suositaan omaa tuotantoa, vaikka se olisi kalliimpaa kuin ostopalvelu.
Lailliset velvoitteet eivät täyty
Kun ihmiset eivät saa tarvitsemiaan palveluja, ongelmat syvenevät ja siirrytään raskaampiin ja kalliimpiin hoitomuotoihin. Oikeusasiamies on jo usealla hyvinvointialueella todennut, että toiminta ei täytä sille asetettuja laillisia velvoitteita. Tämä on selkeä signaali siitä, että järjestelmässä on perustavanlaatuisia ongelmia, jotka vaativat välittömiä korjaustoimenpiteitä.
On hyvä, että media nostaa näitä epäkohtia keskusteluun, mutta herää kysymys: miksi tilanteeseen ei puututa tehokkaammin? Poliittisilta päättäjiltä ja hyvinvointialueilta odotetaan vastuullisempaa päätöksentekoa, jossa huomioidaan sekä taloudelliset realiteetit että kansalaisten hyvinvointi. Nyt tarvitaan läpinäkyvyyttä, tutkimusperusteisia ratkaisuja ja aidosti vaikuttavia toimia, jotta hyvinvointialueiden toiminta olisi taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää.
Hyvinvointialueiden toimintaa voisi karkeasti paikoin kuvailla siten, että pitämällä hoivapaikkaa tarvitsevia jonossa tarpeeksi pitkään, hoivan tarve lakkaa itsestään. Tämä on inhimillisesti kestämätöntä niin ikäihmisille kuin muille avun tarpeessa oleville ja heidän läheisilleen.
Jani Nurisalo
myynti- ja markkinointijohtaja
Esperi Care
