Lähihoitajaopiskelija Hanne Nuutinen tekee työvuoroja yhdessä koiransa Aapon kanssa – tuoden iloa asukkaille Hoivakoti Vuokossa, Porvoossa. Kuinka koiran läsnäolo on muuttanut hoivatyön rutiineja muistisairaiden ikäihmisten parissa?
Tarvesuunnittelijana työskennellyt Hanne Nuutinen löysi mielenkiintonsa ikäihmisten parista ja päätyi opiskelemaan lähihoitajaksi. Työharjoittelussaan Hoivakoti Vuokossa Hanne ihastui kodin asukkaisiin ja henkilökuntaan. Harjoittelu Vuokossa poiki keikkatyöhön opintojen ohelle.
”Olen tykästynyt Vuokkoon, koska täällä on niin ihana porukka. Vapaapäivinä jopa ikävöin tänne”, Hanne hymyilee.
Aapo, uskollinen kumppani ja ilon tuoja
Hannen elämään kuuluu olennaisena osana myös hänen koiransa Aapo, paimensukuinen lapinkoira. Seitsemänvuotias Aapo on rauhallinen ja ihmisrakas, ja pitää erityisesti lumesta, vaellusreissuista Lapissa ja tietenkin palloleikeistä.
Idea tuoda Aapo hoivakotiin lähti Vuokon tiiminvetäjältä, jolla oli myös oma koira mukana töissä.
”Kokeilimme kerran Aapon mukaan ottamista työvuoroon, ja se sujui niin hyvin, että Aapo on nyt säännöllinen vieras Vuokossa”, Hanne naurahtaa.
”Ensimmäinen kerta oli ikimuistoinen; asukkaiden silmät loistivat ilosta. Monille heräsi muistoja omista lemmikeistä. Asukkaat saivat rauhassa tutustua Aapoon, antaen koiranherkkuja ja rapsutuksia”, Hanne jatkaa.
Koiran vaikutus työhön ja päivittäisiin rutiineihin
”Aapon mukanaolo on auttanut hoitotilanteissa. Aapo tavallaan tekee asukkaista vähemmän hermostuneita ja auttaa myös minua rentoutumaan työssäni”, Hanne sanoo.
Aapon läsnäolo on parantanut asukkaiden mielialaa huomattavasti ja saanut hiljaisemmatkin asukkaat juttutuulelle. Aaposta on ollut seuraa myös lenkkipoluilla, jumpassa, päivänokosilla sekä iltatoimissa.
”Esimerkiksi hampaiden pesu ja nukkumaanmeno ovat sujuneet helpommin, kun Aapo on ollut vieressä. Ulkoilun suhteen Aapo on ollut erinomainen kumppani, ja pyörätuolissakin olevat asukkaat ovat saaneet kroppaansa eri lailla liikkeelle heittämällä ja noukkimalla palloa maasta Aapolle”, Hanne toteaa iloisesti.
Erityisiä hetkiä asukkaille
”Kerran lukupiiriä pitäessämme asukkaille Aapo hyppäsi sohvalle viereeni. Samalla asukkaiden katseet kääntyivät Aapoa kohti – osa hymyillen, osa vain hiljaa kuunnellen. Minä ja kollegani katsoimme toisiamme ja tunsimme, että Aapo sai aikaan rauhallisen tunnelman. Siinä oli jotakin taianomaista – ja taisi minulla tulla ihan tippa linssiin”, Hanne hymyilee.
Myös nukkumaanmenotilanteet ovat olleet mieleenpainuvia; Aapo on auttanut levottomampia asukkaita rauhoittumaan.
”Eräällä asukkaalla oli hyvin huono päivä, ja hän ei malttanut mennä nukkumaan. Kun Aapo liittyi hänen viereensä sängylle, asukas hymyili leveästi ja unohti huolensa. Siinä sitä tajuaa, kuinka suuri vaikutus on kosketuksella ja aidolla läsnäololla – ja näitä usein lemmikit tarjoavat.”
”On huvittavaa, kuinka Aapo on ymmärtänyt, että yövuoroissa käydään asukaskierrokset läpi hiljaa – Aapo on oppinut hiipimään”, Hanne sanoo hymyillen.
Vinkit koiran vierailujen järjestelyyn hoivakodissa
”Tärkeää on, että koira on luonteeltaan rauhallinen, rohkea ja ihmisrakas. Koiran tulee myös olla sellainen, joka ei säikähdä helposti ja ymmärtää väistää ihmisiä. Emme missään nimessä halua, että vierailuista koituisi asukkaille vaaratilanteita, esimerkiksi kompastumisia.”
”Me Vuokossa pidämme myös huolta, ettei samanaikaisesti liian montaa koiraa vuorossa. Aapo ei ole vilkas koira, joten hän sopii hyvin hoivakotiympäristöön. Ruokailujen aikana pidän Aapon kuitenkin toimistossa, sillä kaveri on kova kerjäämään ruokaa”, Hanne naurahtaa.
Kiinnostaisiko sinua kuulla lisää Hannen ja Aapon arjesta Hoivakoti Vuokossa? Lue huhtikuun Koiramme –lehdestä Hannen haastattelu.
