Tätä kysymystä pohtii moni hoiva-alaa harkitseva tai siellä jo työskentelevä. Sairaanhoitajan työ vaatii kohtaamisen taitoa, lääkehoidollista osaamista ja tiimipelaajan otteita. Henkinen jaksaminen voi myös mietityttää, sillä välillä työssä kohdataan surua ja kuolemaa. Kansainvälisen sairaanhoitajapäivän (12.5.) kunniaksi pyysimme Hoivakoti Sylvin sairaanhoitaja Jonna Walliusta kertomaan oman kokemuksensa sairaanhoitajan työstä.
“Tässä työssä on valtavasti positiivista”, sanoo Jonna Wallius, Esperi Hoivakoti Sylvin sairaanhoitaja. "Toivoisin, että työn monipuolisuudesta, erikoistumismahdollisuuksista ja hyvistä työnantajakokemuksista puhuttaisiin enemmän”, Jonna jatkaa.
Sairaanhoitajan ammatti sopii niille, jotka nauttivat siitä, että työpäivään mahtuu monenlaisia tehtäviä. Jonnan päiviin kuuluu ikääntyneiden hoitotyötä, lääketilauksia, lääkärikiertoon osallistumista ja lähihoitajien tukemista muun muassa oirearvioinneissa.
Jonna kertoo aliarvioineensa ennen opintojen aloittamista, miten laajaa osaamista sairaanhoitaja työssään tarvitsee. Kattava koulutus antoi hyvät valmiudet eri sairauksien hoitoon ja lääkintään. Työharjoittelut puolestaan opettivat kohtaamisen taitoa.
“Tässä työssä pääsee kuulemaan elämänsä loppuvaiheessa olevilta ihmisiltä miten he ovat matkansa kokeneet ja miten merkityksellistä loppuelämä voi olla. Minä saan olla osa sitä”, Jonna kertoo.
Oma paikka ja erikoistumisala voi löytyä kokemus kerrallaan
Etenkin nuorille asetetaan yhä enemmän paineita oman tien löytämiselle mahdollisimman varhain. Jonna on esimerkki siitä, että oma polku ja vahvuudet voivat löytyä myös hiljalleen. Jonna aloitti lähihoitajaäitinsä kannustamana fysioterapiaopintojen ohessa henkilökohtaisen avustajan työt ja huomasi nopeasti, että halusi oppia lisää alan sairaanhoidollisesta puolesta. Valmistumisen jälkeen hän työskenteli neljä vuotta fysioterapeuttina ja erikoistui ikäihmisiin. Lopulta Jonna koki olevansa enemmän hoitaja kuin fysioterapeutti ja haki opiskelemaan sairaanhoitajaksi.
Sairaanhoitajan opinnot herättivät Jonnan kiinnostuksen elämän ainutlaatuisuutta ja kuoleman merkitystä kohtaan, jonka vuoksi hän päätti keskittyä palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon. Opit pääsivät käyttöön Terhokodissa, jossa Jonna työskenteli muutaman vuoden ennen Sylviin siirtymistä.
“Tällä hetkellä saan hyödyntää kaikkea aiemmin oppimaani ja kehittää osaamistani. Sairaanhoitajan työstä pystyy tekemään itsensä näköistä, jos uskaltaa tarttua asioihin ja haastaa itseään. Tämä on hirveän mielenkiintoista”, Jonna toteaa.
Henkisten resurssien riittävyys saattaa mietityttää
Vanhustyössä elämän rajallisuus on jatkuvasti läsnä. Hoivatyötä harkitseville kuolema saattaa olla pelottava asia ja omien henkisten resurssien riittävyys voi mietityttää. Jonna painottaa, että tärkeintä on käydä läpi omia tunteitaan ja keskustella niistä. Jokaisella on erilaiset resurssit ja työtä tehdään niiden puitteissa. Jonna tutustui elämän loppuvaiheisiin ensin teoriassa, sitten harjoittelun kautta.
“Elämän päätyminen on minusta edelleen pelottava ajatus. En tiennyt etukäteen, onko minulla voimavaroja ja taito kohdata saattohoidossa olevaa vanhusta. Sen tiesi vasta, kun kokeili”, Jonna sanoo.
Kuolemaa harvoin ajatellaan arjessa. Jonnan mukaan asiaa kannattaa silloin tällöin pohtia – hyvällä tavalla.
“Se selkeyttää ajattelua siitä, mikä on tärkeää. Minulle se on muiden auttaminen. Olen saanut joskus apua itsekin”, Jonna jatkaa.
Esperillä löytyi urapolku
Esperi on ollut työnantajana Jonnalle positiivinen yllätys. Perehdytysprosessi on hyvin mietitty, arki sujuu jouhevasti ja laatutavoitteet ovat korkealla. Kouluttautumista tuetaan.
“Juttelimme heti alussa yksikönjohtajan kanssa toiveistani ja haaveistani. Haluan olla aktiivinen osa työyhteisöä. Olen päässyt kehittämään lääkejakoa ja osallistumaan erilaisiin verkkokoulutuksiin. Johtamiseen on tarjottu mahdollisuus ja aloitan pian tiimivastaavana. Toukokuussa minulla on pääsykokeet hoitotyön johtamisen ja kehittämisen koulutusohjelmaan. Siihenkin olen saanut kannustusta”, Jonna kertoo.
Sairaanhoitajan ammattia pohtiville Jonnalla on rohkaisun sanoja.
“En ole toistaiseksi löytänyt alaa, joka olisi itselleni sopivampi tai merkityksellisempi. Tärkeintä on halu auttaa. Vain kokeilemalla tietää, onko tämä oma juttu”, Jonna sanoo.
