Muistisairaan ymmärtäminen on meidän tehtävämme

Viime aikoina on puhuttu paljon muistisairaiden käytösoireista. Niitä kuvataan usein haasteina niin asukkaiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa kuin asukkaan ja hoitajan välisissä kohtaamisissa tai omaishoitajan ja hoidettavan välillä. Pahimmillaan tilanteet voivat kärjistyä ja saada leiman "aggressiivinen käyttäytyminen". Mutta pysähdytään hetkeksi: miksi puhumme siitä, että muistisairaudet aiheuttavat käytöshäiriöitä? Voisimmeko sen sijaan puhua muuttuneesta käyttäytymisestä, joka kumpuaa tilanteesta, jossa muistisairas ei näe muuta ulospääsyä kuin kiivastumisen?

Muistisairaan käyttäytyminen on aina viesti – ei häiriö. Hänen maailmansa voi olla sekava ja täynnä epävarmuutta, jossa tuttu ja turvallinen katoaa. Muistisairauden myötä toimintakyky ja vuorovaikutustaidot muuttuvat, ja kun sanat eivät enää riitä ilmaisemaan omaa kokemusta esim. kivusta tai koti-ikävästä jäävät eleet, ilmeet ja käytös viimeisiksi keinoiksi kertoa, miltä tuntuu. Tilanne voi kärjistyä, jos emme tunnista taustalla vaikuttavia tunteita tai tarpeita.

Entä milloin käyttäytyminen alkaa kiihtyä? Osaammeko todella asettua muistisairaan näkökulmaan vai tarkastelemmeko tilannetta vain omasta perspektiivistämme ja realisoimme sen tarpeettomasti ongelmaksi?

Miten voimme vaikuttaa tilanteisiin?

Avain haastavien tilanteiden ennaltaehkäisyyn on oma asenne ja asiakkaan tunteminen. Hänen elämänhistoriansa, arvonsa ja tärkeät elämäntapahtumansa kertovat meille, millä tavoin voimme kohdata hänet kunnioittavasti ja turvallisesti. Käytännössä tämä voi tarkoittaa:

• Havainnointia – Mikä sytyttää ensimmäisen merkin kiihtymisestä? Mitä siinä hetkessä tapahtuu? Mitä asukkaan kehonkieli tai ilmeet kertovat?
• Levollisuuden tukemista – Mikä tilanteessa herättää levottomuutta? Voimme sanoittaa ja varmistaa asukkaan kokemuksen esimerkiksi toistamalla hänen sanomaansa tai muotoilemalla kysymyksen uudelleen. Näin osoitamme, että ymmärrämme hänen tunteensa emmekä ohita niitä.
• Ennakointia ja ympäristön muokkaamista – Tunnistammeko tilanteita tai ärsykkeitä, jotka lisäävät stressiä? Muokkaamalla ympäristöä voimme vähentää häiriötekijöitä ja lisätä turvallisuuden tunnetta.

Koulutus ja havainnointi tukevat ennakointia

Hoitajina emme voi täysin estää vaikeita hetkiä, mutta voimme oppia tunnistamaan merkit, jotka ennakoivat tilanteiden eskaloitumista. Tämä vaatii jatkuvaa kouluttautumista, harjoittelua ja oman toiminnan reflektointia. Mitä paremmin tunnemme muistisairaan yksilöllisen tavan reagoida, sitä paremmin pystymme ohjaamaan tilannetta rauhallisempaan suuntaan.

Haastavat tilanteet eivät ole merkki haastavasta asiakkaasta – ne ovat viesti, jonka ymmärtäminen on meidän tehtävämme. Kun kohtaamme muistisairaan avoimesti ja empaattisesti, löydämme yhdessä keinoja, joilla varmistamme hänen hyvinvointinsa ja arvokkuutensa jokaisessa hetkessä.

Mitä enemmän oma asenteemme muuttuu ja harjoittelemme tilanteita sekä kohtaamisen taitoja – kuten Esperillä käytössä olevan validaation auttamismenetelmiä ja tunnetaitoja – sitä paremmin ymmärrämme muistisairaan maailmaa ja pääsemme heidän kanssaan todelliseen yhteyteen.

Heittäytyminen muistisairaan maailmaan on arvokas matka – ilman rohkeutta kohdata muistisairaan maailma menetämme mahdollisuuden aitoon yhteyteen.

 
Sirpa Laukala
Esperin ikätoimialan palveluasiantuntija
sairaanhoitaja YAMK, validaatiohoitaja, AmO-opiskelija