BLOGI: Omavalvonta ja auditointi – uhka vai mahdollisuus?

Hyvinvointialueiden on valvottava sekä omaa palvelutuotantoaan että ostettua palveluntuotantoa, ja kaikkien palveluntuottajien on päästävä omavalvonnassa siihen, että toiminnan riskejä ja poikkeamia havaitaan, mitataan ja korjataan systemaattisesti. Tämä toiminta pitää sisällään sekä potilas- ja asiakasturvallisuuden, työturvallisuuden ja laiteturvallisuuden sekä koko toimintaympäristön operatiivisine ja strategisine riskeineen.

Valvontalakiesityksessä (HE 299/2022 vp) palveluntuottajan olisi turvattava palvelujen laatu, asiakaskeskeisyys, turvallisuus ja asianmukaisuus sekä valvottava niiden toteutumista. Laissa säädettäisiin toiminnan johtamista sekä vastuuhenkilöä koskevista edellytyksistä. Palveluntuottajilla tulisi olla omavalvontasuunnitelma, joka kattaisi kaikki palveluntuottajan tarjoamat palvelut, ja joiden toteuttamisesta palveluntuottaja ja vastuuhenkilö olisivat vastuussa.

Myös kansallisessa Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategiassa toimenpiteessä 3.1.8 suositellaan, että kehittämistyötä tehdään järjestelmällisesti ja kokonaisvaltaisesti laadunhallinnan tai sisäisten ja ulkoisten auditointimenettelyjen avulla. Tähän liittyen suositellaan, että:

•                         HVA laatii oman toiminnan auditointisuunnitelman.

•                         HVA käyttää säännöllistä auditointia laadun ja turvallisuuden kehittämisessä.

•                         HVA raportoi päättäville ja arvioiville toimielimille laadunhallinnan ja auditoinnin kehittämistoimenpiteistä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) järjestäjät Suomessa eivät yleensä auditoi itseään, vaan tällaiset auditoinnit tehdään yleensä ulkoisen tahon toimesta. Auditoinnilla tarkoitetaan puolueetonta arviointia, jonka tarkoituksena on selvittää, täyttääkö auditoitava organisaatio sille asetetut vaatimukset ja tekeekö organisaatio niin kuin on sanonut toimivansa.

Ulkoiset auditoinnit ovat tärkeitä, koska ne tarjoavat objektiivisen näkökulman ja riippumattoman arvioinnin sote-järjestäjän toiminnasta. Auditointien avulla voidaan tunnistaa mahdollisia kehityskohteita, löytää poikkeamia tai puutteita sekä varmistaa palvelujen laatua ja turvallisuutta. Samalla ne myös edistävät avoimuutta ja vastuullisuutta sote-sektorilla.

Sote-kontekstissa auditointi tarkoittaa yleensä laajempaa arviointia kuin pelkkää asiakas- ja potilasturvallisuuden havainnointia. Siinä arvioidaan yksikön toimintaa ulkopuolisin silmin ja tehdään havainnointia, jota mahdollisesti yksikkö itse ei ole huomannut. Auditoinnissa tarkastellaan asioita laajasti koko toiminnan kannalta, mukaan lukien asiakas- ja potilasturvallisuus. Sertifikaatteihin perustuvissa ulkoisissa auditoinneissa tavoitellaan sertifikaattia, jolla voidaan todentaa, että organisaatio täyttää sille asetetut vaatimukset.

Ostopalveluihin tehtävät valvontakäynnitkin ovat strukturoidusti tehtynä eräänlaisia ulkoisia auditointeja, joilla palvelun ostaja (HVA) voi määrämuotoisesti arvioida palvelun tuottajan toimintaa ja todentaa omalla tarkistuslistallaan, että palvelut ovat asianmukaisia. Samalla varmistetaan, että valvontaa tehdään yhdenvertaisesti ja samalla tavalla kaikissa paikoissa.

Kun yksikön ulkopuolinen henkilö tekee havaintoja, ne kirjataan auditointiraporttiin. Nämä havainnot voivat olla yksikön vahvuuksia, kehittämisaiheita tai ennalta sovittujen toimintakäytäntöjen poikkeamia (merkittäviä/vähäisiä). Sertifioinnissa poikkeamalla tarkoitetaan yhden tai useamman kriteerin vaatimusten täyttymiseen liittyvää puutetta, joka estää sertifikaatin pisterajojen täyttymisen. Poikkeamat on korjattava määräajan sisällä ja niihin on tehtävä korjaavat toimenpiteet. On huomioitava, että yksikön itse ilmoittamat poikkeamat ja vakavat poikkeamat prosesseineen ja selvityksineen ovat eri asia kuin auditointipoikkeamat.

On kuitenkin mahdollista, että osana omavalvontaa sote-järjestäjät voivat toteuttaa omia sisäisiä arviointejaan, erilaisia tarkastuksia tai itsearviointeja. Sisäiset auditoinnit ovat osa sote-järjestäjän omaa laatutyötä ja kehittämistä. Ne voivat auttaa organisaatiota kehittämään omia toimintaprosessejaan. Sisäiset auditoinnit voivat sisältää tarkastuksia, arviointeja ja seurantaa, joilla varmistetaan, että organisaatio toimii sovittujen standardien ja käytäntöjen mukaisesti.

Itsearviointi on taas puhtaasti yksikön tekemää oman toiminnan tarkastelua, ja se ei koskaan voi olla täysin puolueetonta. Jatkuvalle itsearvioinnillekin on toki paikkansa esim. tarkistuslistojen tai sovittujen avainmittareiden jatkuvan seurannan avulla. Sisäisiä auditointeja voidaan toteuttaa esimerkiksi käyttämällä sisäistä auditointiryhmää, joka koostuu organisaation omista työntekijöistä, joilla on asianmukainen koulutus ja osaaminen auditointiprosessiin.

On kuitenkin tärkeää huomata, että itsearviointi ei korvaa sisäistä auditointia ja sisäiset auditoinnit eivät korvaa ulkoisia auditointeja. Ulkoiset auditoinnit tarjoavat mahdollisimman objektiivisen ja riippumattoman arvioinnin organisaation toiminnasta. Ulkopuoliset auditoinnit tuovat mukanaan myös erilaisen näkökulman ja arvioinnin organisaation toimintaan ja voivat havaita asioita, joita sisäiset auditoinnit eivät välttämättä paljasta.

Kokonaisuutena voidaan todeta, että omavalvonta ja auditointi ovat sekä uhka että mahdollisuus sote-järjestäjille. Omavalvonta on tärkeää oman toiminnan ja palvelujen laadun varmistamiseksi, kun taas ulkoiset auditoinnit tarjoavat objektiivisen arvioinnin ja mahdollisuuden kehittää toimintaa. Sisäiset auditoinnit ja itsearvioinnit puolestaan voivat tukea organisaation omaa laatutyötä. Näiden kaikkien elementtien yhdistelmä auttaa varmistamaan laadukkaan ja turvallisen sote-palveluiden tarjoamisen.

Itse pidän tätä enemmän mahdollisuutena.

Eeva Ketola
laatujohtaja, Esperi Care