”On tärkeää ajatella, miten oma tekemiseni vaikuttaa muiden tekemiseen”

Kaksi kuukautta takana esperiläisenä ja jo tähän aikaan on sisältynyt tapahtumia niin paljon, että itseäkin ihmetyttää. Tapaamisia, uusia ihmisiä, uusia asioita, kokonaisuuksia ja yksityiskohtia, havaintoja, huomioita, ahaa-elämyksiä ja ihmetystä.

Olen tuntenut itseni tervetulleeksi Esperille. Se on tärkeä tunne, mikä meille jokaiselle on varmasti erityisen merkityksellinen, kun aloittaa uudessa työpaikassa. Voin rehellisesti sanoa, että olen tullut arvojemme mukaisesti kohdatuksi ilolla. Meillä on hyvä työpaikka ja työpaikan muodostavat ne ihmiset, jotka ovat siellä töissä: sinä ja minä eli me.

Yksi erittäin positiivisesti yllättänyt asia on se tapa, jolla Esperillä hoidetaan perehdyttäminen. Pidän itseäni konkarina hr-kentässä ja vuosien saatossa olen oppinut arvostamaan hyvää perehdyttämistä. Kokemus on osoittanut, hyvällä perehdytyksellä on suora yhteys siihen, miten arvostetuiksi ihmiset kokevat itsensä uudessa työpaikassa, miten he tulevat sitoutumaan työpaikkaan ja miten nopeasti he kykenevät toimimaan työyhteisössä kyseisen työyhteisön toimintamalleilla.

Hyvä perehdytys myös vaikuttaa siihen, miten nopeasti henkilö voi kokea olevansa osa työyhteisöä sen ”täysivaltaisena” jäsenenä, kokee osaavansa ja onnistuvansa. Se on merkityksellinen tunne meille kaikille.

Arjen kiireen keskellä saattaa joskus tuntua siltä, että aikaa ei oikein tahdo löytyä perehdytykseen. Silti uskallan olla sitä mieltä, että se aika kannattaa löytää, vaikka se vähän tuskallista olisikin. Hyvään perehdytykseen käytetty aika maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Tehdään asiat kerralla kuntoon

Pidän nykyisen työelämän eräänä perisyntinä sitä, että kuormitamme varsinkin esihenkilöitä todella monella asialla. Joku voisi sanoa näitä hallinnollisiksi asioiksi, joku joksikin muuksi.

Seurauksena on, että pikkuhiljaa kertyy enemmän ja enemmän tekemistä ilman, että toisesta päästä tekemistä poistuu. Erilaiset viranomaisvaatimukset eivät ainakaan ole vähenemässä ja erilaisia suoraan päivittäiseen toimintaan liittymättömiä asioita tulee lisää.

Meidän tulee tarkastella toimintojamme prosesseina. Ajatella ensisijaisesti missä asian tekemiseen on parhaat edellytykset ja osaaminen sekä tekijän käytettävissä ole tieto asian hoitamiseksi.

Liian usein ensimmäinen ajatus on, että no esihenkilöhän tämän hoitaa, vaikka läheskään aina ei nuo edellä mainitsemani ”vaatimukset” täyty siellä esihenkilö-kohdassa, vaan prosessissa on mukana toimijoita, joiden kohdalla edellytykset tehokkaampaan toimintaan täyttyisivät. On voitava uskaltaa toimia ja tehdä päätöksiä omien valtuuksiensa rajoissa. Olemme jokainen alamme asiantuntijoita.

Olen lean-ajattelun kannattaja, eli terveesti laiska. Tavoitteenani siis on, että tehdään asiat siellä missä kannattaa tehdä ja tehdään ne kerralla oikein.

Toivon, että asiat tehdään ilman yhtään turhaa vaihetta: tehdään vain ne asiat, mitä pitää tehdä. Ei sellaista mikä ei hyödytä ketään eikä tuo lisäarvoa kenellekään.

Tämä ei tarkoita, että jokainen voi tehdä asiat kuten itseä huvittaa, tai siten, että pääsisi itse mahdollisimman helpolla. Tämä tarkoittaa sitä, että koko prosessi tehdään parhaalla mahdollisella tavalla ja tällöin kaikki eivät voi tehdä omaa osuuttaan niin helpolla kuin mahdollista. On tärkeää ajatella myös, miten oma tekemiseni vaikuttaa muiden tekemiseen.

Jos prosessi kaipaa viilaamista, se ei tarkoita, että se on aina ollut ”huono”. Kyseessä on todennäköisesti oman aikansa tuote eli täysin oikea silloin. Kaikkea pitää koko ajan pystyä tarkastelemaan sillä silmällä, että onko aika ajanut ohi ja on tarve uudistua.

Kokemani perusteella uskon, että meillä on rohkeutta uudistaa ja uudistua, tarvittaessa ottaa se askel uuteen ja tuntemattomaan, kokeilla jotain mitä ei ole ennen tehty ja astua ulos mukavuusalueelta. Oppia uutta.

Turo Turja
henkilöstöjohtaja