Hoivakodin esihenkilö toimii arjen keskellä – siellä, missä tarvitaan turvaa, toivoa ja kykyä kohdata ihminen. Maaret Kallion ajatukset lujasta ja lempeästä johtamisesta tarjoavat käytännön eväitä siihen, miten esihenkilö voi olla johdonmukainen, myötätuntoinen ja läsnä – myös vaikeissa tilanteissa.
Psykoterapeutti Maaret Kallio muistutti Esperin esihenkilöpäivässä, että arjessa oleminen on usein joka paikkaan säntäilyä – myös mielen tasolla. Pysähtyminen on meille erittäin tärkeää. Esihenkilön roolissa pysähtyminen tarkoittaa läsnäoloa – kykyä nähdä toinen ihminen ja kuulla, mitä hän todella sanoo. Se on myös kykyä nähdä itsensä ja omat reaktionsa.
Toivo – elämää ylläpitävä voimavara
Toivo on erityisen tärkeää silloin, kun elämä on raskasta. ”Toivo on elämää ylläpitävä voimavara”, Kallio toteaa. Ihmisillä, joilla on toivoa, on myös parempi sietokyky kohdata epävarmuutta ja vaikeuksia. Esihenkilö voi vahvistaa toivoa arjen pienillä teoilla – kuuntelemalla, tukemalla ja olemalla rinnalla.
Epätoivo saattaa huutaa, mutta toivottomuus on usein hiljaista. Kallio muistuttaa, että toivottomuudestakin voi päästä pois – siihen tarvitsee toisen apua, jotain mihin nojata. Esihenkilö voi olla tuo tuki, joka auttaa näkemään valoa vaikealtakin tuntuvassa hetkessä.
Turvallisuus – johtajan tärkein tehtävä
Ilman turvallisuutta emme kykene toimimaan työyhteisössä tai kohtaamaan toisiamme. ”Johtaja on turvahahmo”, Kallio toteaa. Turvallisuus syntyy läsnäolosta, luotettavuudesta, ennakoitavuudesta, johdonmukaisuudesta ja kiinnostuksen osoituksesta.
Kun tapahtuu jotain pelottavaa, katse suuntautuu turvahahmoon. Esihenkilö voi olla se hahmo, joka tuo varmuutta myös epävarmuudessa.
Myötätuntoinen vaativuus – lujan lempeyden ydin
Lujuus ja lempeys eivät ole toistensa vastakohtia, vaan toisiaan täydentäviä voimia. Kallio kuvaa tätä myötätuntoiseksi vaativuudeksi: ”Ongelmaksi se tulee, jos vaaditaan liikaa tai kohtuuttomasti. Kun me vaadimme, meidän on tehtävä se lämmöllä, realiteetit ymmärtäen.”
Esihenkilö voi olla johdonmukainen ja samalla myötäelävä. Ihmisille tulee välillä epätoivoinen olo ja se on normaalia – tärkeintä on, että he eivät jää olonsa kanssa yksin. ”Hädän hetkellä ihmisen on vaikea olla yksin.”
Toiminta luo toivoa
Toivo ei ole vain tunne – se on myös toimintaa. Kun ihminen kokee voivansa vaikuttaa, syntyy rauhaa. Kallio kertoo esimerkin: ”Kun pystymme löytämään polkuja, että voi tehdä jotain, se helpottaa.” Esihenkilö voi auttaa jäsentämään tilanteita ja löytämään konkreettisia keinoja edetä.
Esihenkilön tehtävä hoivakodissa on ennen kaikkea inhimillinen: tuoda turvaa, luoda toivoa ja olla läsnä. Kallio kiteyttää: ”Toivoon liittyy huolenpito suhteessa itseensä ja muihin – toivo vahvistuu.” Arjen pienet asiat, kuten vaikkapa kukkien kasvattaminen tai koiran hoitaminen, voivat olla keinoja vahvistaa toivoa omassa arkielämässä.
Lopuksi Maaret Kallio kutsuu pohtimaan: Mitkä roolit elämässäsi tuovat sinulle turvaa ja toivoa? Miten voit esihenkilönä olla turvahahmo tiimillesi – samaan aikaan luja ja lempeä?
Maaret Kallio luennoi Esperin esihenkilöpäivillä johtajuudesta.
