Kokemuksia

Koen olevani maailman onnekkain ihminen saatuani molemmat muistisairaat vanhempani ammattitaitoisen, ihanan henkilökunnan hoiviin Ainolaan. Jatkuva huoli vanhempieni hyvinvoinnista ja turvallisuudesta on vaihtunut päivittäisiin videopuheluihin ja iloisiin tapaamisiin tyytyväisten vanhempieni kanssa sekä tiiviiseen yhteydenpitoon vanhempiani hoitavan pätevän henkilökunnan kera. Tuskinpa lottovoittokaan tuntuisi paremmalta, kun asuu itse 500 kilometrin päässä vanhemmistaan ja on kykenemätön huolehtimaan heistä arjessa.

Äitini pääsi Ainolaan noin vuosi sitten toukokuussa 2020 kesken koronaepidemian ja isäni tammikuussa 2021. Koronakaranteeniaika uudessa asuinpaikassa sujui molemmilla hämmästyttävän hyvin, kiitos vanhemmistani koko heidän hereilläoloaikansa huolehtineiden hoitajien. Alusta saakka myös meidän omaisten suhde kaikkiin Ainolan hoitajiin kehittyi läheiseksi ja luottamukselliseksi, koska henkilökunta johtajasta jokaiseen hoitajaan jaksoi keskustella, kuunnella ja kertoa omaisemme kuulumisia. Omahoitajasysteemi on erinomainen, ja omahoitaja todella tuntee hoidokkinsa. Tämä todistettiin, kun ihana omahoitaja hankki joulumuistiaiset ja syntymäpäivälahjankin äidille toivomuksestamme. Tärkeintä onkin, että voi luottaa hoitohenkilökunnan olevan kiinnostunut vanhempiensa hyvinvoinnista ja huomaa heidän tekevän kaikkensa asukkaiden eteen, mikä ei aina ole toki helppoa tai mutkatonta muistisairaiden kanssa. Ainolan henkilökunta on idearikasta ja osaavaa mutta myös vanhukset yksilöllisesti ja lämpimästi kohtaavaa. Tämän olen todennut videopuheluiden lisäksi Ainolasta lähetetyistä viesteistä ja valokuvista sekä vanhempieni puheista ja käytöksestä. Äitini halaa hoitajaa videopuhelun aikana, tanssii musiikista nauttien, esittelee iloisena lakattuja kynsiään ja pelaa tai ulkoilee kauniissa Ainolan puistossa. Isäni keilaa keskittyneesti, ulkoilee ja huhkii halustaan lumitöiden parissa terassilla, kahvittelee äidin kanssa ja seurustelee muiden asukkaiden kanssa tai katselee urheilua omassa rauhassaan. Yhteisöllisyys on onnistuneesti yhdistynyt yksilöllisiin mieltymyksiin, kun ihminen saa elää omannäköistään elämää myös hoitokodissa. Vanhempieni vointi on sairauden etenemisestä huolimatta kohentunut Ainolan virikkeellisen toiminnan, ulkoilun, maittavan ruoan ja erinomaisen hoidon ansiosta. Vanhempani eivät ole haikailleet pois Ainolasta. Toisinaan äitini on jopa liian kiireinen ja kiinnostunut Ainolan puuhista puhuakseen kovin pitkää videopuhelua kanssani. Tämä vanhempieni sitoutuminen Ainolan arkeen ja elämään on ehdottomasti Ainolalle kunniaksi, koska se kertoo hoitokodista tulleen todella heidän kotinsa. Kunpa meille kaikille löytyisi aikanaan oma Ainola, jossa voisimme elää turvallista ja hyvää vanhuutta.

Lämmin kiitos teille sinne Ainolaan Eila-äidin hoidosta yli kahden vuoden ajan. Meille oli onnenpotku kun selvisi, että äiti saa paikan palvelukodissanne. Iso huoli putosi harteilta. Teette äärettömän arvokasta työtä. Tapa millä huomioitte jokaisen, oli ihailtavaa seurattavaa. Saunassa käynnit, ulkoilut, vuodenkierron huomioiminen, kotitekoinen ja laadukas ruoka ja hygieniasta huolehtiminen – muutama esimerkki hienosta työstänne. Puhumattakaan siitä lämmöstä, jolla asukkaita kohtelette. Ihanaa, että äiti sai olla luonanne loppuun asti ja nukkua rauhallisesti pois. Meillä oli mahdollisuus käydä äitimme luona usein, joten tutuistumme myös muihin asukkaisiin ja teihin hoitajiin. Teitä on ikävä. <3 Eilan tyttäret

Isäni asui teillä viimeiset 4,5 elinvuotta. Tuona aikana ennätti olla covidin kuumin aalto eristyksineen, mutta ne olivat lasten leikkiä siihen turvaan mitä isälle ja muille asukkaille tarjositte. Lisäksi asukkaat eivät varmasti kokeneet samanlaista yksinäisyyttä silloinkaan kuin moni kotona asuva koki. Tuona aikanakin sai käydä omaisensa luona vierailulla, mikä ei ollut itsestäänselvyys kaikkialla.

Mielestäni meillä on ollut saumatonta yhteistyötä isän terveysasioiden hoidossa, ja mieltä askarruttavissa asioissa on ollut helppoa olla yhteydessä ja kysyä matalalla kynnyksellä. Lisäksi pyynnöstäni on myös konsultoitu lääkäriä.

Isä ja muutkin asukkaat ovat siistin ja huolitellun näköisiä. Omaisena koen, että olen ollut myös henkilökunnan puolesta tervetullut vierailija. Moni asukas ennätti tulla nimeltä tutuksi. Annabellessä on ollut turvallinen tunnelma, lämpimiä ja kunnioittavia kohtaamisia hoitajilta asukkaille. Myös omaisia on tervehditty lämpimästi. Pitkät käytävät ja tilavat sisätilat mahdollistavat turvallisen ja vapaan sisällä liikkumisen kävellen tai apuvälineen kanssa. Aina ulkona ei ole kelien puolesta turvallista ikäihmisillä liikkua. Ei ole tarvinnut pelätä että isä lähtisi yksin omatoimilenkille ja löytyisi paleltuneena tai menehtyneenä jostain peltotien reunasta niin kuin kotona asuessa olisi käynyt.

Ruoka- ja aktiviteettiaikaan kaikki kynnelle kykenevät ovat olleet päiväsalissa. Ja ai että mikä ruoan tuoksu siellä aina on, oikeaa kotiruokaa. Lämmin muisto jää myös joulujuhlista ja kesätapahtumista.

Lähiomaiseni vietti muutaman kuukauden hoitokoti Daaliassa Tampereella. Minulla oli jonkinmoinen ennakkoasenne Esperin paikkoja kohtaan, aikaisempien ikävien tapahtuminen ja niistä kertoneiden uutisointien vuoksi. Pelkäsin, että hoidon laatu voisi olla huono. Mutta neljän kuukauden aikana, mitä omaiseni paikassa vietti, huomasin että häntä hoidettiin erittäin hyvin, loppuun saakka. Saattohoitovaiheeseen kiinnitettiin paljon huomiota, oli ylimääräistä henkilökuntaa vaativaan vaiheeseen. Huomasin myös, että henkilökunnassa erikoistuttiin ja kouluttauduttiin erilaisiin asioihin, saattohoito oli yksi niistä. Hoitajat olivat nuoria, mutta osaavia ja lämpimiä. Perehdytyksessä ja oppimassa olevia hoitajia oli myös, ja hyvä niin. Myös omaisia huomioitiin poikkeuksellisen hienosti. Arvostan suuresti Daalian toimintaa ja henkilökuntaa. Näkemykseni mukaan johdon ja lähijohtamisen asenne ja osaaminen on se, mikä vaikuttaa suuresti siihen, millainen hoitokulttuuri yksiköihin kehittyy. Tämä johtaminen ei näy suoraan asiakkaalle, mutta laatu näkyy.